TANSSITUNNIT RYTMITTÄVÄT ARKEANI – ON MITÄ ODOTTAA
Lapsena olin vahva ja liikunnallinen maalaistyttö, joka nautti fyysisistä leikeistä ja opetteli kaikenlaisia temppuja. Pidän itseäni rohkeana ja testien mukaan olen innostaja ja käynnistäjä. Olen utelias ja haluan kokeilla ja opetella uusia asioita, katsoa mihin asti yllän. Siten saatankin löytää itseni joskus mitä merkillisimmistä tilanteista.
Arkipäivääni kuuluu omakotitalon ja pihan kunnossapitotyöt. Kesäaikaan nurmikon ja pensasaitojen leikkausta, laatoitusten putsausta ym. Viime aikoina seuranani on ollut lapio, sorkkarauta ja saha. Jossain välissä käyn aina pyöräilemässä. Talviaikaan kuuluu lumitöitä, lämmittämistä, kävelyä ja tanssia muutama tunti viikossa.
”Haluan nauttia tanssista ja musiikista niin kauan
kuin jalat kantavat ja ilo ja nautinto ovat voitolla!
kuin jalat kantavat ja ilo ja nautinto ovat voitolla!
Suvussa oli soittajia ja kuulin viikoittain tanssimusiikkia. Mummo opetti minua noin 10-vuotiaana tanssimaan padespaania eli Pas d’Espagnea, masurkkaa, valssia, ynnä muita. Teininä tuli lavatanssikuviot, esimerkiksi tango, valssi, jive, lattarit jne. Musiikki, rytmi ja liike yhdistettynä toi nautintoa. Jossain vaiheessa oli pitempi tauko tanssimisessa, tilalle tuli kuitenkin muita liikuntaharrastuksia. Kun jäin eläkkeelle, niin sitten repesi. Oli aikaa harrastaa eri tanssilajeja monta tuntia viikossa, kunnes tuli täydellinen pysähdys. Lonkkaleikkauksen yhteydessä tuli hermovamma, seurauksena niin sanottu riippunilkka. Tauon jälkeen piti kerätä itsensä ja aloittaa alusta toimimattoman jalan kanssa.
Tanssitunnit rytmittävät arkielämääni: on mitä odottaa. Tanssista löytyy myös hyviä harjoitteita kotona tehtäväksi. Työtkin tuntuvat kevyemmiltä, kun voimat, liikkuvuus ja tasapaino eivät rapistu. Muistikin saa sopivasti ärsykkeitä välillä enemmin ja välillä vähemmin.
Musiikista kaikki lähtee ja kun siihen lisätään liike, se on parasta minun hyvinvoinnilleni. Siksi en ole voinut lopettaa. Neljä vuotta sitten linkkasin Lappeenrannan Tanssiopistolle saatuani opettajalta viestin, että riittää, kun yrittää parhaansa. Jalkani hermot saavat tanssitunnilla monipuolisia ärsykkeitä ja kotona opetan jalalle lisää liikeratoja. Tanssin kautta olen vuosien varrella saanut myös hyviä ystäviä, kivoja kohtaamisia ja päässyt kokemaan ja jakamaan hauskoja ja jännittäviä matkoja tanssitapahtumiin.
Minulla on kiire elää. Minulla on sen verran ikää, ettei ole aikaa hukattavaksi, Pitää vaan olla nöyrä, jos kaikki ei onnistu samoin kuin aikaisemmin. Haluan nauttia tanssista ja musiikista niin kauan kuin jalat kantavat ja ilo ja nautinto ovat voitolla.